Metodisti Vs Presbyteerinen uskomukset: (10 suurta eroa)

Mitä eroa on metodistikirkon ja presbyteerisen kirkon välillä?

Sekä metodistinen että presbyteerinen liike saivat molemmat alkunsa protestanttisesta liikkeestä ennen jakautumistaan eri kirkkokunniksi. Ne ovat myös suosituimpia kristittyjen keskuudessa Yhdysvalloissa. Molemmilla uskontokunnilla on kuitenkin merkittäviä eroja ja päällekkäisyyksiä uskonnollisten oppiensa, rituaaliensa ja hallintojärjestelmiensä suhteen. Opi eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä kahdenkirkot, jotta uskoa ja kirkkokuntia voitaisiin ymmärtää paremmin.

Mikä on metodisti?

Metodistit ovat protestanttityyppi, jonka juuret juontavat John ja Charles Wesleyn kirjoituksiin, joiden isä oli anglikaaninen pappi. Kristinuskon haara keskittyy sydämen uskontoon, ei välttämättä uskon vahvaan ulkoiseen osoittamiseen. Lisäksi he odottavat tiukkaa kurinalaisuutta akateemisissa ja hengellisissä asioissa.

Metodistikirkot pysyttelevät erossa tunnustuksista ja suosivat käytännön uskoa, ja ne pitävät voimakasta etäisyyttä katoliseen uskoon. Metodistit korostivat voimakkaasti henkilökohtaisen pelastuskokemuksen välttämättömyyttä ja olivat alusta alkaen huolissaan henkilökohtaisesta pyhyydestä. Kaiken kaikkiaan he noudattavat yleistä wesleylaista teologiaa teorian osalta, jossa keskitytään uskonnolliseen kokemukseen enemmän kuin muodolliseen kokemukseen.dogma.

Metodistit jakavat useimpien muiden protestanttisten lahkojen kanssa samat vakaumukset Jeesuksen Kristuksen jumaluudesta, Jumalan pyhyydestä, ihmiskunnan pahuudesta, Jeesuksen kirjaimellisesta kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta ihmiskunnan pelastamiseksi. Vaikka metodistit vahvistavat Raamatun auktoriteetin, he eivät juurikaan usko Raamatun virheettömyyteen (2. Tim. 3:16).

Metodistien opetus voidaan joskus tiivistää neljään eri käsitteeseen, jotka tunnetaan nimellä "neljä kaikkea". Perisyntiteorian mukaan: kaikkien on pelastuttava, kaikki voivat pelastua, kaikki voivat tietää olevansa pelastettuja ja kaikki voivat pelastua kokonaan.

Mikä on presbyteerinen?

Presbyteerinen usko perustuu Westminsterin tunnustukseen (1645-1647), joka on tunnetuin englantilaisen kalvinismin teologinen julistus. Presbyteeriksi kutsutaan yhteisesti monia kirkkoja, jotka noudattavat jossain määrin John Calvinin ja John Knoxin opetuksia ja käyttävät presbyteeristä kirkkohallintoa, jota johtavat edustukselliset vanhimmat tai presbyteerit.

Presbyteerien perimmäisenä tavoitteena on kunnioittaa Jumalaa ehtoollisella, jumalanpalveluksella, totuuden ylläpitämisellä, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vahvistamisella ja taivasten kuningaskunnan näyttämisellä koko maailmalle. Siksi presbyteerit antavat suuren merkityksen kirkon vanhimmille, joita joskus kutsutaan presbyteereiksi, mistä nimikin johtuu. Lisäksi presbyteerit painottavat vahvasti Jumalan kaikkivoipaisuutta ja oikeudenmukaisuutta.He uskovat myös, että kun ihminen on pelastunut uskon kautta, hän ei voi koskaan kadota.

Ihmisen turmeltuneisuus, Jumalan pyhyys ja uskon kautta tapahtuva lunastus ovat presbyteeristen kirkkojen yhteisiä teemoja, vaikka näiden teemojen määrittelyssä ja käytössä onkin suuria eroja. Jotkut presbyteeriset kirkot pitävät Raamattua inhimillisenä ja virhealttiina teoksena, toiset taas pitävät sitä Jumalan sanan inspiroimana ja erehtymättömänä. Lisäksi presbyteeriset eroavat toisistaan siinä, miten he hyväksyvätJeesuksen neitseellinen syntymä Jumalan jumalallisena Poikana.

Presbyteerisen ja metodistikirkon yhtäläisyydet

Sekä presbyteerit että metodistit hylkäävät katoliset uskomukset, kuten transsubstantiaation, jonka mukaan ehtoollisella leipä ja malja todella muuttuvat Kristuksen lihaksi ja vereksi. Lisäksi he eivät tunnusta paavin ylimpää auktoriteettia ja rukoilevat poisnukkuneita pyhimyksiä, kuten Jeesuksen äitiä Mariaa. Sen sijaan kumpikin kirkko keskittyy kolminaisuuteen ja Jumalan ystävällisyyteen, silläpelastus.

Tärkein ero näiden kahden kirkon välillä keskittyy pelastukseen. Metodistit uskovat, että kaikki Jumalaan uskovat saavat pelastuksen, kun taas presbyteerit uskovat, että Jumala valitsee, kuka pelastuu ja kuka ei. Metodistit johtavat pastoria, jonka tukena on neuvosto, kun taas presbyteerit ovat vanhimmistokeskeisiä. Metodistit uskovat, että pelastunut voi kadota uudelleen, kun taas presbyteerit uskovat, että pelastunut voi kadota.kun ihminen on kerran pelastunut, hän on pelastunut ikuisesti.

Metodistien ja presbyteerien näkemys kasteesta

Metodistit näkevät kasteen uuden elämän ja uudestisyntymisen symbolina ja se toimii Jumalan ja ihmisen, joko aikuisen tai lapsen, välisenä liittona. He tunnustavat myös kaikkien kasteen muotojen pätevyyden, mukaan lukien sprinklaus, kaato, upotus jne. Metodistit ovat valmiita kastamaan sekä ihmisiä, jotka avoimesti tunnustavat uskonsa, että niitä, joiden tukijat tai vanhemmat uskovat. Monet metodistit pitävät lapsikasteena.Kaste on ennakoiva, sillä se herättää halun etsiä Jumalaa ja tehdä parannusta synnistä.

Presbyteeriläiset viettävät kahta sakramenttia, joista toinen on kaste ja toinen ehtoollinen. Kasteen rituaali on uusi valtuutus elää Kristuksen opetuslapsina ja levittää evankeliumia kaikkiin maailman kansoihin. Kasteessa Jumala ottaa meidät rakastaviksi lapsiksi ja kirkon, Kristuksen ruumiin, jäseniksi ja puhdistaa meidät synnistä, kun hylkäämme pahan vaikutuksen ja seuraamme hänen tarkoitustaan ja tietään.Vaikka he ovat avoimia kastamiselle veteen upottamalla, he haluavat mieluummin ripotella ja kaataa vettä kastettavan aikuisen tai lapsen päälle.

Metodistien ja presbyteerien välinen kirkonhallinto

Vaikka näillä kahdella kirkolla on yhtäläisyyksiä, yksi selvä ero on kirkon hallinnossa. Molemmat ovat kuitenkin yhtä mieltä katolisen dogmin välttämisestä.

Directory of Worship on metodistikirkon käyttämä jumalanpalveluslähde. "Book of Discipline" puolestaan toimii presbyteerikirkon jumalanpalveluskäsikirjana. Etenemällä eteenpäin, seurakuntapastorin valintaa ja vastuuvelvollisuutta käsitellään eri tavoin näissä kahdessa uskossa. Presbyteerikirkko "kutsuu" tai palkkaa pastorit palvelemaan paikallista yhteisöä. Metodistit kuitenkin määräävät omatnykyiset pastorit, joiden tehtävänä on valvoa metodistikirkkojen eri alueita, eri seurakuntapaikkakunnille.

Metodisteilla on taipumus hierarkkiseen järjestelmään, jossa kirkon johto palkataan ja delegoidaan paikallisessa kirkolliskokouksessa. Presbyteerisissä kirkoissa sen sijaan on monitasoinen hallinto. Presbyteerit ovat paikallisseurakuntien kokoelmia, joiden yleiskokous (General Assembly) on kaikkien synodien kompromissi. Kirkon perussäännön mukaan ryhmä vanhimpia (joita kutsutaan yleisesti johtaviksi vanhimmiksi) johtaakirkko paikallistasolla presbyteerien, synodien ja yleiskokouksen mukaisesti.

Kunkin kirkkokunnan pastoreiden vertailu

Ordinaatiota säätelee metodistikirkko, eivät yksittäiset kirkot, kuten kurinpitokirjassa määrätään. Uusien pastoreiden valitsemiseksi ja nimittämiseksi paikalliskirkkokonferenssit neuvottelevat piirikonferenssin kanssa. Lisäksi kirkko sallii miesten ja naisten toimia pastoreina.

Presbyteeri perinteisesti vihkii ja valitsee presbyteeristen kirkkojen pastorit, ja nimitykset tehdään yleensä siten, että paikalliskirkon seurakunta hyväksyy presbyteerin päätöksen yhdessä Pyhän Hengen antaman ohjeen kanssa. Prosessin jälkeen kirkkokunta voi tunnustaa jonkun presbyteeriseksi pastoriksi ordinaation kautta, joka tapahtuu vain kirkkokunnan tasolla.

Sakramentit

Metodistit noudattavat kahta sakramenttia, kaste ja ehtoollinen, jotka molemmat toimivat pikemminkin symboleina Jumalan armosta Kristuksessa kuin sen varsinaisina osatekijöinä. Kaste on kuitenkin enemmän kuin pelkkä uskontunnustus, se on myös uudistumisen symboli. Ehtoollinen on samalla tavalla kristityn sovituksen symboli. Jotkut kirkot kannattavat myös ehtoollisen sakramenttina, mutta ehtoollisen sateenvarjon alla.

Sakramentit ovat armon antamiseen tähtääviä rituaaleja, jotka presbyteerit erottavat katolisista rituaaleista, koska ne eivät edellytä tiukkaa opin noudattamista. Sen sijaan presbyteerit kunnioittavat kasteen ja ehtoollisen (tai ehtoollisen) antamista, jolloin Jumala saa toimia merkittävällä, hengellisellä ja ainutlaatuisella tavalla.

Kunkin kirkkokunnan kuuluisat pastorit

Sekä metodistien että presbyteeristen kirkkojen piirissä on monia kuuluisia pastoreita. Aluksi metodisteilla on pitkä lista kuuluisia metodistipastoreita, kuten John ja Charles Wesley, Thomas Coke, Richard Allen ja George Whitfield. Nykyisellä aikajanalla Adam Hamilton, Adam Weber ja Jeff Harper ovat tunnettuja metodistipastoreita. Presbyteeriset pastorit aiemmalta ajalta, kuten John Knox, CharlesFinney ja Peter Marshall, ja viimeaikaisempina kuuluisina lisäyksinä James Kennedy, R.C. Sproul ja Tim Keller.

Metodistien ja presbyteerien opillinen kanta

Metodistikirkko on aina ollut arminiolaisten opillisten periaatteiden kannalla. Metodistien enemmistö hylkää predestinaation, pyhien pysyvyyden ja muut opit ja suosii ennaltaehkäisevää (tai ennakoivaa) armoa.

Presbyteerit ovat peräisin reformoidusta protestantismista, jossa keskitytään kirkon vanhimpiin. Tämä haara vahvistaa myös, että Jumalalla on täydellinen ja täydellinen määräysvalta pelastukseen, eikä ihminen kykene pelastamaan itseään. Lisäksi presbyteerit väittävät, että synnin vuoksi ihminen ei voi liikkua kohti Jumalaa ja että jos ihminen jätetään oman onnensa nojaan, hän hylkää Jumalan. Lopuksi he keskittyvät uskontunnustukseen, jonka mukaanWestminsterin tunnustus standardina.

Ikuinen turvallisuus

Metodistit uskovat, että kun ihminen on kerran pelastunut uskon kautta, hän on aina pelastunut, mikä tarkoittaa, että Jumala ei koskaan käännä uskovaa ihmistä pois, mutta ihminen voi kääntyä pois Jumalasta ja menettää pelastuksensa. Jotkut metodistikirkot esittävät kuitenkin tekoja vanhurskauttamiseksi. Presbyteerinen kirkko taas katsoo, että ihminen voi tulla vanhurskaaksi vain armosta ja on ennalta määrätty iankaikkiseen elämään.pelastuminen Jumalan, ei uskon kautta.

Päätelmä

Metodisteilla ja presbyteereillä on useita yhteisiä yleisiä piirteitä, mutta niissä on merkittäviä eroja. Nämä kaksi kirkkoa ovat eri mieltä predestinaatiosta: metodistit hylkäävät sen ja presbyteerit pitävät sitä totena. Lisäksi presbyteerien ja metodistien johtamismallit eroavat toisistaan, kun taas metodistikirkko perustuu historialliseen piispan johtamaan hallintorakenteeseen.Vaikka molemmat kirkot ovat erilaisia, ne ovat yhtä mieltä uskosta kolminaisuuteen ja noudattavat Raamattua muutamaa perustavaa laatua olevaa erimielisyyttä lukuun ottamatta.