Sisällysluettelo
Todennäköisesti suurin ongelma, joka ihmisillä on predestinaation kaltaisten oppien kanssa, on se, että he ajattelevat, että se välttämättä alentaa ihmiset ajattelemattomiksi roboteiksi. Tai paremminkin elottomiksi nappuloiksi shakkilaudalla, joita Jumala liikuttaa mielensä mukaan. Tämä on kuitenkin filosofinen johtopäätös, ei Raamatusta johdettu. 
Raamattu opettaa selvästi, että ihmisillä on aito tahto. Toisin sanoen he tekevät todellisia päätöksiä ja ovat todella vastuussa näistä valinnoista. Ihmiset joko hylkäävät evankeliumin tai uskovat sen, ja kun he tekevät jommankumman, he toimivat tahtonsa mukaisesti - aidosti.
Samalla Raamattu opettaa, että Jumala on valinnut kaikki, jotka tulevat Jeesuksen Kristuksen luokse uskon kautta, eli määrännyt heidät tulemaan.
Mielessämme voi siis olla jännite, kun yritämme ymmärtää näitä kahta käsitettä: Valitseeko Jumala minut vai valitsenko minä Jumalan? Ja vastaus, niin epätyydyttävältä kuin se kuulostaakin, on "kyllä". Ihminen todella uskoo Kristukseen, ja se on hänen tahtonsa teko. Hän tulee vapaaehtoisesti Jeesuksen luo.
Ja kyllä, Jumala on ennalta määrännyt kaikki, jotka tulevat Jeesuksen luo uskon kautta.
Mitä on ennalta määrääminen?
Predestinaatio on Jumalan teko, jossa hän valitsee itsessään olevista syistä etukäteen - jo ennen maailman perustamista - kaikki, jotka pelastuvat. Tämä liittyy Jumalan suvereniteettiin ja hänen jumalalliseen etuoikeuteensa tehdä kaikki, mitä hän haluaa tehdä.
Siksi jokainen kristitty - jokainen, joka todella uskoo Kristukseen, on Jumalan ennalta määräämä. Se sisältää kaikki kristityt menneisyydessä, nykyisyydessä ja kaikki, jotka tulevat uskomaan tulevaisuudessa. Ei ole olemassa ennalta määräämättömiä kristittyjä. Jumala on päättänyt etukäteen, ketkä tulevat uskon kautta Kristuksen luo.
Katso myös: 10 rukoilevaa naista Raamatussa (Amazing Faithful Women)Muita Raamatussa käytettyjä termejä tästä ovat: valittu, valinta, valittu jne. Ne kaikki kertovat saman totuuden: Jumala valitsee, kuka on pelastunut, on pelastumassa tai tulee pelastumaan.
Raamatun jakeet predestinaatiosta
On monia kohtia, jotka opettavat predestinaatiota. Yleisimmin siteerataan Ef. 1:4-6, jossa sanotaan: "Niin kuin hän on valinnut meidät hänessä ennen maailman perustamista, että olisimme pyhät ja nuhteettomat hänen edessään. Rakkaudesta hän on ennalta määrännyt meidät lapseksiottamiseen itselleen pojiksi Jeesuksen Kristuksen kautta, tahtonsa tarkoituksen mukaisesti, hänen kirkkautensa ylistykseksi, jolla hän on meitä siunannut.rakastetussa."
Mutta predestinaation voi nähdä myös Room. 8:29-30:ssa, Kol. 3:12:ssa, 1. Tess. 1:4:ssa ja muissa.
Raamattu opettaa, että Jumalan ennalta määrääminen on hänen tahtonsa mukaista (ks. Room. 9:11). Ennalta määrääminen ei perustu ihmisen vastaukseen, vaan Jumalan suvereeniin tahtoon armahtaa sitä, jota hän tahtoo armahtaa.
Mitä on vapaa tahto?
On hyvin tärkeää ymmärtää, mitä ihmiset tarkoittavat, kun he puhuvat vapaasta tahdosta. Jos määrittelemme vapaan tahdon tahdoksi, jota mikään ulkopuolinen voima ei rasita tai johon mikään ulkopuolinen voima ei vaikuta, vain Jumalalla on todella vapaa tahto. Tahtoihimme vaikuttavat monet asiat, kuten ympäristö ja maailmankatsomuksemme, ikätoverimme, kasvatuksemme jne.
Ja Jumala vaikuttaa tahtoomme. Raamatussa on monia kohtia, jotka opettavat tätä; kuten Sananlaskut 21:1 - Kuninkaan sydän on Herran kädessä, hän kääntää sen minne hän [Herra] tahtoo.
Mutta tarkoittaako tämä, että ihmisen tahto on mitätön? Ei suinkaan. Kun ihminen tekee jotain, sanoo jotain, ajattelee jotain, uskoo jotain jne., hän todella ja aidosti käyttää tahtoaan tai tahtoaan. Ihmisillä on aito tahto.
Kun ihminen tulee Kristuksen luo uskon kautta, hän haluaa tulla Kristuksen luo. Hän näkee Jeesuksen ja evankeliumin houkuttelevina ja hän tulee vapaaehtoisesti hänen luokseen uskossa. Evankeliumin kutsu on, että ihmiset tekevät parannuksen ja uskovat, ja ne ovat todellisia ja aitoja tahdon tekoja.
Onko ihmisillä vapaa tahto?
Kuten edellä mainitsimme, jos vapaa tahto määritellään täysin vapaaksi kaikkein perimmäisimmässä mielessä, vain Jumalalla on todella vapaa tahto. Hän on ainoa olento maailmankaikkeudessa, jonka tahtoon ulkopuoliset tekijät ja toimijat eivät todellakaan vaikuta.
Kuitenkin ihmisellä on Jumalan kuvaksi luotuna olentona todellinen ja aito tahto, ja hän on vastuussa tekemistään päätöksistä. Hän ei voi syyttää muita - tai Jumalaa - tekemistään päätöksistä, koska hän toimii aidon tahtonsa mukaisesti.
Ihmisellä on siis aito tahto ja hän on vastuussa tekemistään päätöksistä. Siksi monet teologit käyttävät mieluummin termiä vastuu kuin vapaa tahto. Loppujen lopuksi voimme todeta, että ihmisellä on aito tahto. Hän ei ole robotti tai pelinappula. Hän toimii tahtonsa mukaisesti ja on siksi vastuussa teoistaan.
Raamatun jakeet ihmisen tahdosta
Raamattu olettaa, enemmän kuin toteaa, ihmisen kyvyn tehdä päätöksiä ja toimia, ja sen todellisuuden, että hän on todellisessa mielessä vastuussa tekemistään päätöksistä ja teoistaan. Mieleen tulee useita Raamatun jakeita: Room. 10:9-10 puhuu ihmisen vastuusta uskoa ja tunnustaa. Raamatun tunnetuin jae tekee selväksi, että ihmisen vastuulla on uskoa (Joh.3:16).
Kuningas Agrippa sanoi Paavalille (Ap. t. 26:28): "Melkein suostuttelet minut kristityksi." Hän on itse syypää evankeliumin hylkäämiseen. Agrippa toimi tahtonsa mukaisesti.
Raamatussa ei missään kohtaa viitata siihen, että ihmisen tahto olisi mitätön tai väärennetty. Ihmiset tekevät päätöksiä, ja Jumala pitää ihmisiä vastuussa näistä päätöksistä.
Predestinaatio vs. ihmisen tahto
Katso myös: 60 voimakasta Raamatun jakeet päivittäisestä rukouksesta (Voimaa Jumalassa)1800-luvun suurelta brittiläiseltä saarnaajalta ja pastorilta Charles H. Spurgeonilta kysyttiin kerran, miten hän voisi sovittaa yhteen Jumalan suvereenin tahdon ja ihmisen todellisen tahdon tai vastuun. Hän vastasi tunnetusti: "Minun ei koskaan tarvitse sovittaa yhteen ystäviä. Jumalallinen suvereniteetti ja inhimillinen vastuu eivät ole koskaan riidelleet keskenään. Minun ei tarvitse sovittaa yhteen sitä, minkä Jumala on yhdistänyt toisiinsa."
Raamattu ei aseta ihmisen tahtoa ja jumalallista suvereniteettia vastakkain, ikään kuin vain toinen näistä voisi olla todellinen. Se yksinkertaisesti (joskin mystisesti) pitää molempia käsitteitä pätevinä. Ihmisellä on aito tahto ja hän on vastuullinen. Ja Jumala on suvereeni kaikissa asioissa, myös ihmisen tahdon suhteen. Kaksi raamatullista esimerkkiä - yksi kummastakin testamentista - ovat harkitsemisen arvoisia.
Mieti ensinnäkin Joh. 6:37, jossa Jeesus sanoi: "Kaikki, mitä Isä antaa minulle, tulevat minun luokseni, enkä minä koskaan hylkää sitä, joka minun luokseni tulee."
Yhtäältä Jumalan jumalallinen suvereenisuus on täysin esillä. Isä on antanut Jeesuksen luokse kaikki - tiettyyn henkilöön asti - jotka tulevat Jeesuksen luokse. Tämä viittaa yksiselitteisesti Jumalan suvereeniin tahtoon predestinaatiossa. Ja kuitenkin...
Kaikki, jotka Isä antaa Jeesukselle, tulevat Hänen luokseen. He tulevat Jeesuksen luokse. Heitä ei raahata Jeesuksen luokse. Heidän tahtoaan ei poljeta. He tulevat Jeesuksen luokse, ja se on ihmisen tahdon teko.
Toinen tarkasteltava kohta on 1. Mooseksen kirjan 50:20, jossa sanotaan: "Sinä taas tarkoitit pahaa minua vastaan, mutta Jumala tarkoitti sen hyvään, että monet ihmiset jäisivät eloon, niin kuin nykyäänkin.
Tämän raamatunkohdan asiayhteys on se, että Jaakobin kuoleman jälkeen Joosefin veljet tulivat hänen luokseen varmistaakseen turvallisuutensa ja toivoen, että Joosef ei kostaisi heille sitä, että he olivat vuosia aiemmin pettäneet Joosefin.
Joosef vastasi tavalla, joka vaali sekä jumalallista suvereniteettia että inhimillistä tahtoa, ja nämä molemmat käsitteet sisältyivät yhteen ainoaan tekoon. Veljet toimivat pahassa tarkoituksessa Joosefia kohtaan (ilmoitettu tarkoitus todistaa, että kyseessä oli heidän aito tahtonsa). Mutta Jumala tarkoitti samaa tekoa hyvään. Jumala toimi suvereenisti veljien teoissa.
Aito tahto - tai ihmisen vastuu - ja Jumalan jumalallinen suvereniteetti ovat ystäviä, eivät vihollisia. Näiden kahden välillä ei ole mitään "vastakkainasettelua", eikä niitä tarvitse sovittaa yhteen. Mielemme on vaikea sovittaa niitä yhteen, mutta se johtuu rajallisesta rajallisuudestamme, ei mistään todellisesta jännitteestä.
Bottom Line
Todellinen kysymys, jonka teologit esittävät (tai jota heidän on kysyttävä), ei ole se, onko ihmisen tahto aito vai onko Jumala suvereeni. Todellinen kysymys on se, kumpi on pelastuksessa lopullinen. Onko Jumalan vai ihmisen tahto lopullinen pelastuksessa? Ja vastaus tähän kysymykseen on selvä: Jumalan tahto on lopullinen, ei ihmisen.
Mutta miten Jumalan tahto voi olla lopullinen ja meidän tahtomme silti olla aito tässä asiassa? Luulen, että vastaus on, että yksin jätettynä kukaan meistä ei tulisi uskon kautta Jeesuksen luo. Syntisyytemme ja turmeltuneisuutemme ja hengellisen kuolleisuutemme ja langenneisuutemme vuoksi me kaikki hylkäisimme Jeesuksen Kristuksen. Emme näkisi evankeliumia pakottavana, emmekä edes näkisi itseämme avuttomina ja pelastuksen tarpeessa olevina.
Mutta Jumala armossaan - suvereenin tahtonsa mukaisesti valinnassa - puuttuu asiaan. Hän ei tukahduta tahtoamme, vaan avaa silmämme ja antaa meille siten uusia haluja. Hänen armostaan alamme nähdä evankeliumin ainoana toivonamme ja Jeesuksen pelastajanamme. Ja niin tulemme Jeesuksen luo uskossa, ei vastoin tahtoamme, vaan tahdostamme käsin.
Ja tässä prosessissa Jumala on perimmäinen. Meidän pitäisi olla hyvin kiitollisia siitä, että näin on!
